Kun alkuvuodesta Suomessa kellotettiin uusia pakkasennätyksiä oli Skymarxin porukka Helsinki-Vantaalla Finnair Loungen lämmössä valmistautumassa vuoden ensimmäiseen golfreissuun. Keväällä 2023 koettu Turkin Belek palveli meidän tarpeitamme loistavasti ja kentät olivat Suomen vaikeiden ilmastojen runtelemiin kenttiin verrattuna erinomaiset, mutta tällä kertaa oli aika kokea jotain uutta. Useampi meidän golfseurueesta oli jo kokenut Espanjan golftarjonnan, joten tällä kertaa kohteeksi valikoitui etelä-Portugalissa sijaitseva Lagos, jonne ryhmämme oli suunnitellut viikon kestävän täsmäiskun. Helmikuun alusta alkavat lakot saivat meidät kuitenkin venyttämään reissun yhdeksänpäiväiseksi ja näin ollen mukaan mahtuisi myös Lissabonin ja Lagosin välissä sijaitseva Troia Golf.
Laskeuduimme Lissaboniin iltapäivästä ja ensimmäisenä asiana huomioni kiinnittyi yllättävänkin lämpimään sekä aurinkoiseen keliin. Koska reissu ajoitettiin helmikuun alkuun, oletin kelin olevan jotain 15 asteen molemmin puolin ja myös sadevaatteet olivat pakattu reppuun. Sää oli kuitenkin heti ensimmäisestä päivästä alkaen aurinkoinen ja jopa lähempänä 20 astetta. Myös sade pysyi poissa koko yhdeksänpäiväisen reissumme ajan.
Seurueemme nappasi kolme vuokra-autoa Lissabonin lentokentältä ja lähti suuntaamaan kohti Troia golfia, joka oli tarkoitus pelata kahteen kertaan. Troia on niemimaa, joka sijaitsee Grandolan kunnassa ja sinne ajaa Lissabonista noin 1,5 tuntia. Troia Golf on valittu myös manner-Euroopan kymmenen parhaan golf resortin joukkoon Golf World Magazinen toimesta vuonna 2019 joten oletukset olivat korkealla. 6317 metriä pitkä par 72 kenttä tarjosi kyllä haastetta kapeine väylineen ja strategisesti sijoitettuine hiekkaesteineen. Kenttä oli noin 70-80 euron greenfeen arvoinen ja pääosin loistavassa kunnossa. Tähän vuodenaikaan kenttä sekä koko alue olivat todella rauhallisia ja lähtöaikoja riitti paremmin kuin hyvin. Klubitalolla oli perinteiset palvelut ravintoloineen (joka tosin sulki keittiönsä jo kello 15) sekä proshoppeineen. Klubilta löytyi myös range (matoilla) sekä hieman väsynyt lähipeliharjoittelualue. Pelasimme kentän autoilla, mutta maastonsa puolesta kentän voisi pelata hyvin myös kävellen/kärryillä.
Karstat oli raavittu koneesta pois ensimmäisen kahden kierroksen aikana ja lyönti alkoi olemaan jo välttävässä kunnossa, oli aika siirtyä Lagosin alueelle ja seuraavalle kentälle Palmares Golfiin, josta pelasimme kenttäyhdistelmän Lagos & Praia. Palmaresissa olisi myös kolmas yhdeksänväyläinen kenttä, joka oli kuitenkin huollossa koko reissumme ajan. Kenttä oli upeassa kunnossa ja puitteet erinomaiset. Klubitalon terassilta oli mukava katsoa laivojen katoavan horisonttiin samalla kun kylmä huurteinen hikoili tuopissa ja klubin erinomaisen ruuan tuoksu leijaili nokkaan. Kenttä tarjosi todellisia haasteita ja esimerkiksi etulenkin viides väylä eli 226 metrinen par 3 vei heti alkukierroksella turhat luulot pois. Kaiken kaikkiaan paikka oli upea, mutta haastavuuden sekä hinnan takia emme tulleet kenttää pelaamaan enää uudestaan reissun aikana. Lagosissa majoittauduimme loppureissun ajaksi palmares Golfin viereiseen airbnb huvilaan, joka oli erinomainen ja vieläpä suhteellisen huokeahintainen. Iso kiitos Ria Alvor Luxurious GolfView Villa. Tähän majoitukseen voisimme hyvin tulla uudestaan milloin tahansa.
Reissumme neljänneksi kentäksi valikoitui Espiche Golf joka sijaitsi noin puolen tunnin ajomatkan päässä majoituksestamme (niin kuin noin 10 muutakin kenttää - mikä golfarin unelma). Kyseinen kenttä oli edellisen päivän höykytyksen jälkeen erinomainen valinta ja selvästi klubituuppariystävällisempi. Palvelu oli kohdillaan, kentällä kierteli buggy bar ja kenttä oli hyvässä kunnossa. Kymmenennellä väylällä myös puheenjohtajamme, Miikkan peli kävi huipussaan, kun mies upotti kahdeksan metrisen eagle putin kupin pohjalle. Tuloksia ei kuitenkaan tarvitse sen isommin tälläkään kentällä avata. Hieno kenttä, hyvät harjoittelumahdollisuudet (nurmikko range) sekä hyvä palvelu. Ehdottomasti jatkoon.
Viides kenttä, Salgados Golf jatkoi hyvän mielen - kenttien sarjaa. Pienenä miinuksena täytyy kuitenkin sitä ennen nostaa, että rangea ei kentän läheisyydessä ollut. Sen sijaan verkkoon pystyi lyömään ja lähipeliharjoittelualue oli muuten hyvässä kunnossa. Myös klubitalon sapuskat ja nesteet tekivät kauppansa. Kentällä muutama väylä pelattiin etuboksista taempien boksien ollessa suljettuina, joten tämä tietenkin heitti vähän kierrepalloa matkaan. Ensimmäinen väylä olikin näin ollen käytännössä pitkän par 3 mittainen ja allekirjoittanut laittoi heti birdien kuppiin. Birdie ykköselle lupaa kyllä yleensä pelkästään vaikeuksia loppukierrokselle. Kenttä oli mukava, tilaa löytyi väyliltä ja väylien vierestä ja draiveri sai laulaa useissa bokseissa. Todellinen itsetunnon kohotus - kenttä, joka kyllä sopi ainakin minulle mukavasti. Myös muutamia kannelle ajettavia par 4 väyliä oli tarjolla, joka on aina kiva lisä. Tämä kenttä oli kokonaisuudessaan hintansa väärti. Ainiin, kenttä oli suht tasainen tallustaa, joten golfauto ei ole pakollinen väline selviytyäkseen tästä kentästä.
Reissun seitsemäs päivä ja samalla kuudes päivä golfia putkeen. Vähän jopa yllättäen mitään paikkaa ei kolottanut, golf maistui edelleen erittäin makoisalta ja edellisinä iltoina nautitut puna- ja valkoviinit, gin & tonicit sekä paikalliset oluet eivät vaikuttaneet pelikuntoon tai olotilaan juuri millään tavalla. Loma on kyllä ihmisen parasta aikaa. Aika suunnata kohti seuraavaa kenttää, Amendoeira Golfin Faldo Coursea. Kun nimessä on Faldo, niin tietää että raha vaihtaa omistajaa ja pinkka taskussa pienenee, joten odotukset olivat myös sen mukaiset. Kentälle saapuessamme vastassa oli urheiluautoja vilisevä parkkipaikka, johon manuaalisen farmaripeugeottimme parkkeerasimme. Harjoituspuitteet olivat taas kerran kohdallaan, oli nurtsi rangea ja puttigriiniä ja ilmeisesti jonkin sortin valmennustoimintaa oli myös tarjolla ainakin sesonkiaikaan. Kenttä oli haastava ja tarjosi kyllä kimurantteja tilanteita paikka paikoin. Kentällä oli myös jonkun verran korkeuseroja, joten golfautot olivat taas kerran hyvä valinta. Golfit meni miten meni, mutta kivaa taas kerran oli eikä tässäkään kentässä kuntonsa puolesta mitään valitettavaa löytynyt. Hinta hieman korkea ja edelliseen kenttiin verrattuna vaikeampi, mutta muuten oikeinkin passeli kohde.
Päivä numero kahdeksan ja golfkierros numero seitsemän. Loma kääntyy kohti loppupuoliskoaan ja viimeisistä päivistä on otettava kaikki irti. Ei edelleenkään darraa, joten päivä lähtee vahvasti käyntiin. Päivän kohteena Morgado Golf, joka oli paikkana aivan upea. Country clubilla on kaksi kenttää, Morgado sekä Alamos, josta pelasimme ensimmäisen. Puitteet olivat jälleen kerran loistavat, oli nurmikkorangea ja lähipeliharjoittelualuetta sekä ystävällisesti hymyilevää henkilökuntaa. Kenttä itsessään oli hyvässä kunnossa ja aika hyökättävissä. Kannelle ajettavia par 4 väyliä sekä suhteellisen lyhyitä par 5 väyliä, jotka tarjoilivat kyllä mahdollisuuden tuloksen tekoon. Kaiken kaikkiaan erinomainen paikka, jonne mielellään palaisi uudelleen ja uudelleen.
Viimeinen pelipäivä, hieman jo itku meinaa tulla kun ajattelee, että kohta sitä ollaan taas Suomen räntäsateessa ja harmaudessa mutta ei auta kuin koittaa ottaa viimeisestäkin pelipäivästä kaikki ilo irti. Suuntaamme kohti Dom Pedro Golfia, jossa pelaamme Old Coursen. Tässä konkurssissa ei enää kentän kallis greenfee tunnu missään. Saavumme parkkipaikalle, josta työntekijä tulee noutamaan golfmailamme samantien auton kyytiin ja ajaa ne valmiiksi mailoille tarkoitettuihin telineisiin. Kerkeämme kävelemään 50 metrin matkan klubitalolle, kun työntekijä tulee pahoittelemaan, että ei kerennyt hakea meitä parkkipaikalta autokyydillä klubille. Rahalle saa selvästi siis ainakin jotain vastinetta ja olo on kuin kuninkaallisella. Nopeat helout caddiemasterille, strokesaverit sekä pari sleeveä provareita kantoon ja kohti rangea. Rangepallot kuuluvat green feehen ja ne ovat aseteltu kauniisti pyramidiin mattojen viereen.
Alan kuulostaa jo rikkinäiseltä kasetilta kun sanon, että tässäkin paikassa oli puitteet erinomaisessa kunnossa ja kenttä viimeisen päälle mintissä. Peli ei oikein kulkenut, mutta se ei hirveästi haitannut kun näissä maisemissa sai nauttia viimeisen päivän ja fiilistellä kaunista kevätpäivää. Olihan se green fee aika tyyris, mutta kenttä oli heittämällä kyllä hienoin missä allekirjoittanut on ikinä pelannut ja jätti esimerkiksi Belekin Montgomerie Maxx Royalin kirkkaasti taakseen. Iso suositus.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös golfreissumme Portugalissa. Kaiken kaikkiaan upea reissu ja toinen toistaan hienompia kenttiä. Majoitus oli hinta-laatusuhteeltaan erinomainen, lennot Lissaboniin ihan ok hintaiset ja kentät kauniita joskin osa kentistä olikin hieman hinnakkaita. Meidän retkiseurueemme rakastui Portugalin golftarjontaan ja monen seurueemme jäsenen mielestä Portugali golfkohteena voittaa naapurimaa Espanjan. Näihin kuviin on mukava palata, kun odottelee sitä, että Suomessakin kentät pikkuhiljaa aukeaisivat. Nähdään seuraavassa blogissa!
