Kävimme koko firman voimin ottamassa varaslähdön golfkauteen aurinkoisessa Belekissä. Ilma oli lämmin ja olut oli kylmää - erittäin onnistunut reissu siis. Ainakin jos jätetään puhumatta pelillisistä suorituksista, joista ei jäänyt paljoakaan jälkipolville kerrottavaa kovasta simulaattorien kulutuksesta huolimatta - tai juuri sen takia. Oletuksena tietty oli, että oltaisiin oltu kovassa tikkarissa heti ykkösboksista lähtien, mutta se olettamus vanheni kaikkien yllätykseksi melko nopeasti.
Mutta sitten asiaan. Lensimme perjantaina 14.4. yötä vasten Antalyaan, ja saimme luovittua lentokentältä itsemme Belekiin hotellille n. klo 4 aamuyöstä. Tiiaika Lykia Linksille oli varattuna jo 12.30, joten nopeiden unien kautta ja aamupalan kautta taksikyydillä suoraan kentälle. Kenttä oli hienossa kunnossa, mutta ei vetänyt kovin hyvin, koska kentällä oli käynnissä jotkut junnukisat. Kentältä löytyi myös muutamia erittäin tiukkoja väyliä - varsinkin, kun erehdyttiin testopäissämme pelaamaan etuysi takatiiltä. Joitakin outteja ja tiheitä puskia oli myös vartioimassa väyliä, minkä vuoksi saattoi muutamia pallojakin hukkua. Onneksi meidän perässä autoili kaksi vanhempaa suomalaista herrasmiestä, puheiden perusteella Belekin vakiokalustoa ("käytiin jo aiemmin keväällä kans"), joten huumoria riitti. Törmättiin vielä paluulennolla samoihin veijareihin. Reissun ekasta rundista käteen jäi ainakin joitakin onnistumisen tunteita ja kivoja kuvia.
Reissun toisena päivänä oli vuorossa Montgomerie Maxx Royal - tiiaika oli vasta klo 17, koska tarkoitus oli pelata takaysi valoissa, kun ei sellaisesta ollut aiempaa kokemusta. Odotukset oli ladattu kohtuullisen korkealle, kun greenfee oli kaikille ylivoimaisesti elämän kallein, 175€, ja oli tiedossa, että kentällä on pelattu monena vuotena European Touria. Lähdettiin siis tottakai kentälle jo hyvissä ajoin klo 14 aistimaan ätmöstä. Heti saavuttuamme klubille oli selvää, että tämä päivä tulee tarjoamaan once in a lifetime -kokemuksia ja, että maksaisimme koska tahansa uudestaan 175€ green feen. Diili alkoi vaikuttaa entistä paremmalta, kun caddiemaster kertoi ystävällisesti kaikkien klubin palveluiden toimivan all inclusive -periaatteella green feen hinnalla. Mikäs siinä - ei muuta kun terassille, ja oluttuopit eteen. Kengätkin haettiin jalasta puhdistettavaksi ja vahattavaksi. Otettiin vielä ennen rundia kattavat lämmittelyt rangella ja lähipelialueella, jotka muuten nekin oli ihan viimeisen päälle, ja siitä kentälle. Kenttä oli aivan uskomattoman hyvässä kunnossa kaikkine viimeistelyineen ja griinit ehkä nopeimmat, millä oltiin koskaan putattu.
Ysin jälkeen oli vielä aika valoisaa, joten pysähdyttiin syömään ihan kunnon eväät klubilla. Siinä syönnin lomassa sitten joku herrasmies tuli kyselemään, että millos meinattiinkaan lähteä takaysille - selvisi, että kentällä ei ollut enää muita pelaajia ja valot laitetaan päälle "just for you guys". Nice - privaattikenttä takaysille. Ja olihan takaysi valoissa, upealla kentällä, mieleenpainuva kokemus. Rundin jälkeen vielä illallinen klubilla, ja siitä hotellille. Ainoaksi huolenaiheeksi jäi, että tuntuuko mikään muu golfkenttä enää a) yhtään b) miltään. Hotellille päästiin n. klo 23, ja seuraavana aamuna olikin jo 6.50 tulossa kyyti seuraaviin seikkailuihin.
Liian lyhyiden yöunien jälkeen oli vuorossa lähtö Suenon kentille. Pelattiin vieläpä tuplarundi - sekä Sueno Dunes että Sueno Pines. Molemmat kentät olivat hyvässä kunnossa ja mukavia layoutiltaan. Erinomainen kokemus, vaikka lopussa meinasi jo alkaa väsy painaa. Kentät olivat myös niin täyteen buukattu, että jouduimme venailemaan kolme tuntia ensimmäisen rundin jälkeen toista. Kaikkien yllätykseksi myös Turkin buffetpöydät alkoivat todenteolla kuplimaan hallituksen puheenjohtajan vatsassa ja oksu yllätti väylällä nro 17. Noin 6-7 satsin jälkeen mies vielä totesi kuitenkin, että "teen vielä birkun tähän". Se ei kuitenkaan pitänyt vaan korttiin kirjattiin bogie... Valitettavasti kuplinta jatkui myös pitkälle seuraavaan yöhön, minkä vuoksi viimeiselle päivälle varatut pelit Lykia Linksillä jäivät väliin. Se kenttä oli kuitenkin onneksi jo keretty kokea, niin ei sen puolesta missattu mitään.
Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ensimmäinen reissu Belekin golfparatiisiin. Golffarille paikka on suorastaan täydellinen. Kenttien ja hotellien ulkopuolella miljöön ollessa kuin sodan jäljiltä, ei se kuitenkaan hirveästi houkuttele harjoittamaan mitään muita turismiaktiviteetteja.
